O-LI-PA KER-RAN E-DUS-KUN-TA-VAA-LIT TU-LOS-SA. HÖL-MÖ-LÄI-SIL-LÄ EI OL-LUT AA-VIS-TUS-TA-KAAN, KE-TÄ ÄÄ-NES-TÄÄ. NIIN-PÄ HE ME-NI-VÄT KY-SY-MÄÄN YS-TÄ-VÄL-TÄÄN VII-SAAL-TA MA-TIL-TA. MAT-TI EI OL-LUT MI-KÄÄN A-PU-NEN, PUT-KO-NEN TAI VAN-HA-NEN. NIIN-PÄ HÄN VAS-TA-SI: ÄÄ-NES-TÄ-KÄÄ SI-TÄ, JO-KA PUO-LUS-TAA PAR-HAI-TEN KÖY-HI-Ä JA SOR-RET-TU-JA. LÖY-DÄT-TE KYL-LÄ PUO-LU-EEN-NE JA EH-DOK-KAAN-NE, KUN TU-TUS-TUT-TE A-SI-OI-HIN.
RIE-MAS-TU-NEET HÖL-MÖ-LÄI-SET PA-LA-SI-VAT KO-TIIN. KÖY-HI-EN JA SOR-RET-TU-JEN PUO-LES-TA, HE A-JAT-TE-LI-VAT JA LUES-KE-LI-VAT AA-MUS-TA IL-TAAN SA-NO-MA-LEH-TI-Ä JA NET-TI-SI-VU-JA. EN-SIM-MÄI-SE-NÄ HE TÖR-MÄ-SI-VÄT PE-RUS-SUO-MA-LAI-SIIN. NÄ-MÄ TUN-TUI-VAT VÄ-LIT-TÄ-VÄN SUO-MA-LAI-SIS-TA VAN-HUK-SIS-TA JA TYÖ-TÄ-TE-KE-VIS-TÄ. SE NÄYT-TI HÖL-MÖ-LÄI-SIL-LE US-KOT-TA-VAL-TA. JOT-KUT PER-SUT VAS-TUS-TI-VAT MAA-HAN-MUUT-TA-JI-A. VAR-MAS-TI MAA-HAN-MUUT-TA-JAT O-LI-VAT HY-VIN RIK-KAI-TA. AI-NA-KIN HEIS-TÄ PU-HUT-TIIN SII-HEN SÄ-VYYN.
TOI-NEN HY-VÄ PUO-LU-E LÖY-TYI HEL-POS-TI. KES-KUS-TA PUO-LUS-TI SE-KÄ Y-RIT-TÄ-JI-Ä ET-TÄ MAA-JUS-SE-JA. SYR-JÄ-SEU-TU-JEN A-SI-AT-KIN O-LI-VAT KES-KUS-TAL-LE TÄR-KEI-TÄ. NIIN-PÄ HÖL-MÖ-LÄI-SET PÄÄT-TI-VÄT ÄÄ-NES-TÄÄ KES-KUS-TAA JA PE-RUS-SUO-MA-LAI-SI-A. KO-KOO-MUS PU-HUI VAIN Y-RI-TYK-SIS-TÄ, KRIS-TIL-LIS-DE-MOK-RAA-TIT RAA-MA-TUS-TA JA PER-HE-AR-VOIS-TA, R-K-P VIE-RAS-TA KIEL-TÄ, PIE-NET PUO-LU-EET EI-VÄT KAI-KES-TA PÄÄ-TEL-LEN PU-HU-NEET OL-LEN-KAAN. VIH-REI-DEN, DE-MA-REI-DEN JA VAS-SA-REI-DEN SA-NO-MA NÄYT-TI E-PÄ-SEL-VÄL-TÄ. NE HY-LÄT-TIIN.
KES-KUS-TA JA PE-RUS-SUO-MA-LAI-SET SAI-VAT-KIN NIIN PAL-JON ÄÄ-NI-Ä, ET-TÄ NE MUO-DOS-TI-VAT HAL-LI-TUK-SEN YH-DES-SÄ KO-KOO-MUK-SEN KANS-SA. HÖL-MÖ-LÄI-SET O-LI-VAT MIE-LIS-SÄÄN. HEI-DÄN HY-MYN-SÄ KUI-TEN-KIN HYY-TYI, KUN HE NÄ-KI-VÄT, MIL-LAIS-TA PO-LI-TIIK-KAA UU-SI HAL-LI-TUS RYH-TYI TO-TEUT-TA-MAAN. KÖY-HIÄ SOR-RET-TIIN JA SOR-RET-TU-JA KÖYH-DY-TET-TIIN EN-NÄ-TYS-VAUH-TI-A. KAIK-KI VAA-LI-LU-PAUK-SET SYÖ-TIIN.
LO-PUL-TA HÖL-MÖ-LÄI-SET ME-NI-VÄT UU-DEL-LEEN VII-SAAN MA-TIN LUO. HE KER-TOI-VAT A-SI-AN-SA JA KY-SYI-VÄT, MI-TÄ NYT PI-TÄI-SI TEH-DÄ. KUUL-LES-SAAN, MI-TÄ PUO-LU-EI-TA HÖL-MÖ-LÄI-SET O-LI-VAT ÄÄ-NES-TÄ-NEET, MAT-TI TYR-MIS-TYI. HÄN EI OL-LUT O-DOT-TA-NUT HÖL-MÖ-LÄI-SIL-TÄ NIIN PA-HAA HÖL-MÖYT-TÄ. MAT-TI O-SA-SI JÄR-KY-TYK-SEL-TÄÄN VAIN SA-NO-A: KAI-PA TEI-DÄN ON IT-KET-TÄ-VÄ, ET-TÄ KUN-PA HAL-LI-TUS TOI-MI-SI TOI-SIN.
NIIN-PÄ HÖL-MÖ-LÄI-SET RIEN-SI-VÄT TA-KAI-SIN KO-TIIN JA RYH-TYI-VÄT IT-KE-MÄÄN. SI-TÄ HE TE-KE-VÄT VIE-LÄ TÄ-NÄ-KIN PÄI-VÄ-NÄ. SEN PI-TUI-NEN SE.
